Uutta aluevaltuustoa tulee odottamaan todella suuri työ sekä mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamisessa että ennaltaehkäisevien toimien laajentamisessa. Tästä työstä pitää suoriutua pelkäämättä ja uudenlaisella ajattelulla. Mielenterveyden ammattilaisia sekä sosiaalitoimen työntekijöitä pitää kuulla tarkkaan tulevia päätöksiä tehdessä. Näiden ammattilaisten kuuleminen on aivan välttämätöntä, jotta toimet osataan ohjata oikein. Toivottavasti tulevat valtuutetut ymmärtävät tässäkin asiassa vastuunsa ja velvollisuutensa.
Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia yli 50 % ja aikuisista miltei joka neljäs sairastaa jotain mielenterveyshäiriöitä vuosittain (lähde Mieli ry). Nuorten mielenterveystilastot ovat äärimmäisen karua luettavaa, eivätkä ne edes näinkään raadollisina paljasta ongelmien todellista laajuutta.
Kouluihin – kaikille asteille – on saatava enemmän kuraattoreja ja psykologeja. Samoin tarvitaan lisää sosiaalialan työntekijöitä, koulujen terveydenhoitajia ja -lääkäreitä. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevien toimien lisääminen koteihin, kouluihin, ja jo varhaiskasvatuksen pariin, on välttämätöntä. Mikäli tähän ei viimeistään nyt puututa tarmokkaasti, tulee tilanne olemaan aivan sietämätön sekä henkisesti että taloudellisesti kestämätön muutaman vuosikymmenen päästä. Meidän on pakko puuttua jämäkästi tähän kehitykseen.
Työ ei tule olemaan helppoa eikä ongelmatonta. Mahdotonta tämä ei saa olla. Meillä on keinoja, joten ei kaihdeta niiden käyttämistä.
Ps: Minulle tuli yllätyksenä, ettei edes huostaanotetuille lapsille ja nuorille ole automaattisesti, resurssien puutteen vuoksi, tarjolla terapiaa. Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä, varsinkin jos ottaa huomioon vuosittaisen lasten ja nuorten huostaanotettujen määrän Kanta-Hämeessä, viime vuonna -20 yhteensä 417 (lähde THL). Tilanne on käsittämätön, sillä jokaisen huostaanoton ja jopa lastensuojelun sijaishuoltoon joutuvien historiasta löytyy varmasti asioita, mitkä olisivat suotavia päästä purkamaan neutraalin ammattilaisen kanssa. Mielellään ennen aikuisuutta ja mahdollisia kerronnallisia ongelmia. Ja vaikka lapsi/nuori ei olisikaan heti valmis näitä asioita käsittelemään, pitää heille olla olemassa mahdollisuus tuen saamiseksi sillä hetkellä, kun he siihen viimein ovat valmiita. Jo pelkästään uuteen asumismuotoon ja uusiin huoltajiin sopeutuminen tarkoittaa varmasti enemmistön osalta erilaisia sopeutumishaasteita – näin, vaikka uusi asumisjärjestely olisi kuinka ihanteellinen hyvänsä.
Minna Heinonen-Pesonen
Hämeenlinna