Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena on nopeuttaa hoitoonpääsyä nykyisestä kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Tämä on järkevää -mitä nopeammin ongelmiin päästään puuttumaan, sen paremmat edellytykset on niistä kuntoutumiseen. On kuitenkin selvää, että ilman julkisten ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä, emme tähän tavoitteeseen pääse. Tarvitaan sekä hankintaosaamista että tarpeenmukaiset digitaaliset järjestelmät.
Kanta-Hämeen alueella on noin 1000 jollain lailla sote -toimialaan liittyvää yritystä. Suurin osa, 810 on ammatinharjoittajia ja vain 48 yli viiden hengen yrityksiä (Taloustutka 12.1). Hoitotakuun toteutumisen kannalta on merkittävää, miten saamme nivotuksi nämä yritykset osaksi julkisten sote-palveluiden kokonaisuutta. Hankintaosaaminen nousee keskiöön.
Läpinäkyvä palveluiden hinnoittelumekanismi, jonka avulla voidaan luotettavasti vertailla eri palveluntuottajien palveluiden hintoja ja laatua, parantaa hankinnoissa onnistumista. Tähän vertailuun tulee saada mukaan niin julkiset kuin yksityiset toimijat. Kun hankintahinta ja laatu ovat luotettavasti vertailtavissa, voidaan tehdä taloudellisesti ja toiminnallisesti järkeviä ja kustannusten nousua hillitseviä päätöksiä.
Kokoomus korostaa digitaalisten järjestelmien hyödyntämistä osana hyvinvointialueuudistusta. Olen samaa mieltä. Digitalisaatio on nimenomaan toiminnan ohjauksessa ja organisoinnissa erinomainen väline. Hyvin toimiessaan se joustavoittaa ajanvarausta, nopeuttaa hoitoon pääsyä, mahdollistaa ammattilaisten yhteistoiminnan ja nivoo koko palvelutuottajaverkoston yhteen. Samalla se vapauttaa lääkäreiden ja hoitajien aikaa ihmisille. Tämä siis silloin, jos järjestelmät toimivat.
Mielestäni hyvinvointialueen toiminnan iso huolenaihe liittyy digitaalisten järjestelmien yhteensopivuuteen ja toimivuuteen. Jos jokainen hyvinvointialue lähtee itsekseen tilaamaan keskeisiä järjestelmiä, olemme jälleen keskellä tilkkutäkkiä, jossa palaset eivät sovi yhteen, hoitopolut eivät toimi ja kaikkien toimijoiden resurssit eivät tule täysimääräisesti hyödynnettyä.
Olisin tässä kohden edellyttämässä valtiolta vahvaa ohjausta ja resurssointia, jotta järjestelmät saataisiin pelaamaan niin, että ne oikeasti helpottaisivat kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan, jotta hyvinvointialueuudistuksen perimmäinen tavoite, jokaisen meistä parempi hyvinvointi, toteutuu.
Helena Lehkonen
Hämeenlinna