Aluevaalikampanjoinnin keskiössä ovat ihminen, lähipalveluiden turvaaminen, maakuntavero jne..
Niitä kaikkein tärkeimpiä hyvinvoinnin tekijöitä ei saa palveluja suunnitellessa jättää taka-alalle. Muistettava on, ettei mitään palvelua, hoitoa, saati sitä hyvinvointia järjestetä ilman taitavia sote- ja pelastusalan ammattilaisia. He tekevät hyvinvointialueen asukkaalle näkyvän ja tuntuvan arvokkaan työn. Hyvinvoiva työyhteisö on joustava, aikaansaava ja tekee laadukasta työtä.
Tällä hetkellä ainakin suunterveydenhuollossa henkilöstön vaihtuvuus tuntuu kiihtyvän. Ymmärrykseni mukaan ovet käyvät myös muissa yksiköissä. Jatkuva uusien työntekijöiden rekrytointi ja perehdyttäminen kuormittaa koko organisaatiota. Potilaillekin on hankalaa, kun hoitohenkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Miksi näin on? Johtuuko se pelkästään alasta vai myös työnantajasta ja työyhteisöistä?
Tulevaisuuden kauniissa näkymissäni siintää Kanta-Hämeen hyvinvointialue työpaikkana, johon halutaan päästä töihin ja johon halutaan jäädä töihin.
Vaalikeskusteluihin on livahtanut mukaan myös palkankorotukset. Hyvinvointialueen valtuusto ei päätä hoitoalan palkoista. Palkkaneuvottelut käydään suurelta osin työmarkkinapöydissä..
Eikä houkuttavana tekijänä voi hoitoalalla olla pelkästään palkka. Työntekijöiden hyvinvointiin ja työssäviihtymiseen sekä -jaksamiseen vaikuttavat useat eri asiat. Taitava lähijohtaja, järkevät työvuorosuunnitelmat, selvät työtehtävät, riittävä perehdytys, koulutusmahdollisuudet, työterveyshuolto ja työnohjaus puuttuvat monelta. Näihin henkilöstöpalveluihin täytyy panostaa. Sairauslomien ja loppuunpalamisten takia menetetyt työtunnit kuormittavat työyhteisöä ja voivat heikentää palvelujen saatavuutta.
Työssä sairastuneen henkilökohtainen tragedia on mittaamaton menetys. Uupumisen myötä kadotettua mielenterveyttä ja työkykyä ei korvaa se ekstrasatanen, jonka palkkaneuvotteluilla saattaisi saada.
Pidetään huolta huolenpitäjistä
Maija Kontturi
Hämeenlinna