Ehdokasesittely
Ehdokasnumero 430
Olen heinolalainen kolmen aikuisen lapsen äiti, sekä yhden ihastuttavan tyttösen Mummu. Opiskelen päätoimisesti sosionomiksi. Vapaa-aikaani vietän erilaisen yhdistystoiminnan niin palokuntatoiminnan ja siihen liittyvän kouluttautumisen ja kouluttamisen, Maanpuolustusjärjestöjen kuin sukuyhdistyksenkin merkeissä, unohtamatta lukemista ja käsitöitä.
Lähdin aikuisena uudelle alalle ja opiskelemaan. Tähän minut innosti halu päästä vaikuttamaan ihmisten kykyyn suoriutua jokapäiväisestä elämästä. Aiemmassa työssäni Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella kohtasin paljon ihmisiä haastavissa elämäntilanteissa eri puolilla Päijät-Hämettä. Tässä yhteydessä moniammatillisuuden merkitys ja yhteistyö sekä kyky ajatella tilannetta omaa osaamista laajemmin nousi vahvaan rooliin. Näitä samoja taitoja ja osaamista tarvitaan myös uudella hyvinvointialueella.
Minulle tärkeitä teemoja on lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvointi, jota tukemalla pienissä ongelmissa, voidaan ehkäistä suurempia ongelmia, jotka aiheuttavat niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin isoja kustannuksia.
Nuorten mielenterveystyö on kärsinyt jo vuosien ajan resurssipulasta, joka vaikuttaa osaltaan heidän pärjäämiseensä koulussa ja elämässä. Matalan kynnyksen toiminnalla heti ongelmien ilmetessä, voidaan ehkäistä isoja, raskaita hoitojaksoja vaativia ongelmatilanteita.
Ikääntyneemme ovat välillä kuin heittopusseina, heistä saatetaan puhua lähinnä kustannuseränä, ei arvokkaina ihmisinä. Heidän turvalliseen ja ihmisarvoiseen asumiseensa oman kunnon huomioivassa asunnossa pitäisi satsata. Ihmisellä on vahva itsemääräämisoikeus, joka toisinaan estää tarpeellisen avun piiriin siirtämisen. Ihmisen tulee saada ne palvelut, joita hän tarvitsee pärjätäkseen ja sen jälkeen, kun hän ei enää kodissaan pärjää, tulisi hänen päästä asumaan tuetumpaan kotiin.
Palvelut ovat ihmistä varten, ihmiset eivät palveluja varten.